Kaupunkikulttuuri kuuluu kaikille

Kulttuuri voidaan käsittää monella tapaa. Se mielletään usein älymystön etuoikeudeksi, mutta oikeasti kulttuuri kuuluu kaikille. Espoossa on paikkansa teatterille, taidemuseolle ja konserttisaleille, mutta samaan aikaan meillä on valtava määrä muita nousevia kulttuurin muotoja. Espoossa on vietetty muutaman kerran ravintolapäivää, on opiskelijakulttuuria sekä katutaidetta. Omaleimaisen piirteen Espooseen tuovat myös Olarin musiikkikehto sekä nouseva pienpanimokulttuuri.

 

Perinteisesti on ajateltu, että kulttuuri tarkoittaa lähinnä kaupungin järjestämiä kulttuuripalveluita. Se on kuitenkin myös paljon muuta.

 

Valtavan voimavaran espoolaiseen kulttuuriin ja espoolaisuuteen antavat yhdistykset ja järjestöt, jotka pyörittävät suurta kulttuuriharrastusten, -palveluiden ja -tapahtumien kirjoa. Kolmas sektori on ihmislähtöinen voima, jota ehdottomasti kannattaa ruokkia, sillä se tuottaa usein pienilläkin resursseilla valtavan paljon.

 

Osa Espoon kulttuuripalveluista tarvitsisi pientä pöllyttämistä. Uusien ihmisten kiinnostus kulttuuria kohtaan ei varmastikaan johdu siitä, että kulttuuri ei kiinnostaisi. Usein on kyse siitä, että se ei vain tunnu omalta. Mitä jos Espoon kaupunginteatterin ovet avattaisiinkin kunnolla komediapitoiselle improvisaatioteatterille? Tai entä jos taidemuseo Emman ovet avattaisiinkin myös viikonloppuiltaisin viinibaarin ja hyvän musiikin tahdissa?