Uusi teknologia on täällä – uskallammeko ottaa sen käyttöön

Tulin viime viikolla eräänä iltana Uberilla kotiin Helsingistä. Tuttu kaava, bussien aikataulut hieman huonot ja yhdellä klikkauksella sai suoran kyydin kotiovelle. Hyppäsin Katajanokalta tavallisen Toyotan kyytiin ja aloitin kuljettajan kanssa jutustelun, kuten Uberissa on usein tapana. Kuljettaja, kutsutaan häntä vaikka nimellä Kyi, kysyi mitä teen työkseni, ja jatkoi sen jälkeen kyselyä Uberista sekä taksilupien vapauttamisesta.

Keskustelimme aiheesta tovin ja kävi ilmi, että kuljettaminen on hänen ensimmäinen työpaikkansa koko sinä aikana, jonka hän on Suomessa ollut.

Kyi lähti noin kymmenen vuotta sitten Myanmarista pakolaisena, koska hän kuului uskonnolliseen vähemmistöön, jota sotilasjuntta vainosi. Hän joutui jättämään kaiken, jopa kansalaisuutensa, koska olisi muutoin tullut tapetuksi. Kyi totesi, että Myanmar ei ole enää hänen kotimaansa, sillä hän ei enää ikinä voisi elää siellä.

Suomeen tultuaan Kyillä oli vaikeuksia kiinnittyä työmarkkinoille. Joko koulutus ei vastannut työtä tai kielitaitovaatimukset olivat liian kovia. Hän oli yrittänyt päästä kiinni mitä erilaisimpiin hommiin, mutta tuntui siltä kuin työmarkkinat eivät vaan olisi hyväksyneet häntä. Kun suomalaista työkokemusta ei ollut, ei hommia juuri ollut edes tarjolla.

Kyi huomasi noin vuosi sitten Facebookissa ilmoituksen, jossa Uber ilmoitti hakevansa kuljettajia. Ainoana vaatimuksena työpaikalle oli ajokortti ja kohtuullisen uusi auto. Kyi rekrytoitui ja otti paikan vastaan. Hän kertoi yrittäneensä maksaa verotkin työstään ja vaikutti ilmeisesti siinä onnistuneen. Vuotta myöhemmin Kyi voi vihdoin rakentaa itselleen järkevää elämää Suomessa, omilla tienesteillään.

Kyin tarina ei varmasti ole ainoa laatuaan. Suomessa on suuri määrä ihmisiä, joilla olisi valtava halu tehdä työtä, mutta nykyiset rakenteet eivät anna ottaa sitä vastaan. Uuden teknologian mahdollistamat ja luomat työpaikat ovat valtavan arvokkaita näille ihmisille, joilla on muuten vaikeuksia kiinnittyä suomalaisille työmarkkinoille.

Oli kyse sitten Uberista, Wolt-kuljettajista tai Treamerista – kaikille näille on löytynyt tyrmääjänsä. Tyrmäämistä järkevämpää olisi kuitenkin keksiä reittejä ja keinoja, joilla nämä voitaisiin mahdollistaa. Tulevaisuus ja sen tuomat uudet mahdollisuudet ovat jo täällä, ja se on vain meistä kiinni uskallammeko tarttua niihin mahdollisuuksiin.

Olisi vihdoin syytä nostaa jarrupoljin ja mennä eteenpäin. Maailma muuttuu joka tapauksessa ja kyse on lähinnä siitä, olemmeko mukana vai emme.